Shadowhunters TV-sarja

En tiedä oonko maininnut blogissa mun rakkautta Cassandra Claren The Mortal Instruments (suom. Varjojen kaupungit)  -kirjasarjaa kohtaan. Tarpeeksi en voi tätä suositella ikinä. Clare onkin jo pitkän aikaa lukeutunut ihan mun ykkössuosikkeihin, kun puhutaan kirjailijoista.
2013 tuli ulos elokuva sarjan ensimmäisestä osasta City of Bones, ja täytyy sanoa, että oli kyllä suuri pettymys. Leffa floppasi nimittäin hyvin pahasti ja vain pari näyttelijävalintaa osui nappiin. Enempää elokuvia ei sitten tehtykään.

Nyt jokunen kuukausi sitten tietoomme tuli, että kirjasarja saa uuden elämän TV-ruudulla ensi tammikuusta lähtien. Kuvaukset on aloitettu ja kanava, jolla sarjaa tullaan näyttämään on ABC Family (esim. Pretty Little Liars, The Fosters ja Baby Daddy). Tästä tullut jokin verran sanomista, koska ABC Familyn sarjat eivät yleensä mitään huippuluokkaa ole olleet ja itse olen pitkälti samalla kannalla.

Kyseessähän on siis fantasiasarja, joka sijoittuu New Yorkin kaduille. Päähenkilö Clary saa selville olevansa varjometsästäjäsuvusta ja löytää tiensä paikalliseen varjometsästäjien instituuttiin. Tyttö joutuu melkoiseen myllyyn ihmisten, varjometsästäjien, eli nefilien ja demonien välillä. Mukana on tietenkin kaikennäköistä rakkaustarinaa ja muuta draamaa. Todella koukuttavaa luettavaa.

Näyttelijäkaartista on aika vaikea sanoa mitään, koska suurimmasta osasta en ole koskaan mitään kuullutkaan. Päähenkilö Clarya tulee näyttelemään Katherine McNamara, joka ilmeisesti on tunnetuin roolistaan Disney Channelin elokuvassa Girl vs. Monster. Ulkonäöltään on kyllä aika nappi omaan kuvitelmaan, mutta toivotaan, että näyttelijänlahjoiltaan on parempaa kuin Disney Channel näyttelijät yleensä. Mitään en ole kyseiseltä näyttelijältä nähnyt, mutta suunnitelmissa olisi tutustua tämän työhön ennen sarjan alkua.

Vastanäyttelijänä McNamaralle on Dominic Sherwood, jonka itse tiedän vain tämän roolista elokuvassa Vampire Academy. Ei huono valinta ollenkaan ja oikein Jacen näköinen jätkä. Myös huomattavasti parempi valinta mielestäni kuin elokuvan Jacenä toiminut Jamie Campbell Bower (rakastan näyttelijää, muttei vain sopinut Jacen rooliin ollenkaan).




Löytyy joukosta pari roolitusta, joista oon tosi innoissanikin. Ensimmäisenä Magnuksen roolitus: Harry Shum Jr. Vaikken kyseiseltä herralta olekaan mitään muuta nähnyt kuin Gleetä, niin jotenkin sopii aivan älyttömän hyvin rooliin ja saa varmasti Magnuksen loistavasta hahmosta paljon irti. Ehdottomasti yksi omista lempihahmoista kirjoissa, joten todella tyytyväinen olin tähän valintaan.



Toisena innostuksen kohteena Alan Van Sprangin valinta Valentineksi. Jes tästä tulee aivan mahtavaa! Taaskaan en ole nähnyt näyttelijältä muuta kuin tämän roolin Reignissä, mutta on omasta mielestäni niin loistava ja nappivalinta tähän pahiksen rooliin, ettei paljon paremmaksi voisi enää mennä. Muistan nimittäin mun pettymyksen leffan Valentineen. Voi mitä kamaluuksia sille hahmolle olikaan tehty: mun yhdestä lempihahmosta oli tehty irvokas merirosvon tapainen kliseepahis. Hyi!

Noin yleensäkin olen tosi tyytyväinen kaikkiin valintoihin. Todella hyvin roolittaja kiinnittänyt ainakin huomiota hahmojen ulkonäköön, sillä kaikki näyttelijät vastaavat uskomattoman hyvin mun mielikuvia kirjoista. Täytyy kylläkin sanoa, että olin tosi kiintynyt Robert Sheehaniin Simonin roolissa, mutta ei vaikuta Alberto Rosendekaan yhtään huonolta. Tosi Simonin oloinen kaveri.

Nyt odotellaan vaan innolla sitä ekaa kunnon traileria ilmestyväksi ja kasataan paineita tammikuuksi. Toivottavasti tälle ei käy yhtä huonosti kuin leffalle.
Olettekos itse lukeneet kyseistä kirjasarjaa? Tykkäsittekö?  Entä mitä odotuksia teillä on tälle TV-versiolle?

-Tuuli

Henkiin herännyt?

Siitä on melkein vuosi kun oon viimeksi kirjoitellut ja olin oikeestaan kokonaan unohtanut, että edes omistan blogin. Jotenkin toi koulustressi sun muut vei mun ajan ja lukuinnon kokonaan muualle. Nyt, kun kesä on kuitenkin taas täällä, mulla on taas aikaa vietettäväksi nenä kiinni riveissä, joten miksei sitä tännekin samalla kirjottelisi.
Kaikkia mahtavia elokuviakin on tässä vuoden mittaan ilmestynyt, joista en oo sanaakaan tänne pukahtanut, joten pistäkäähän toivetta tulemaan, jos jostain niistä haluaisitte mun mielipidettä kuulla. Nytkin loppuvuosi on täynnä leffoja joita odotan innolla ( krhmm Paper Towns, Schorch Trials, Mockingjay Pt2, Star Wars...). Saatte siis odotella varmoja leffapostauksia.
Samalla ajattelin alkaa myös vähän enemmän sarjoista puhumaan, kun niihin oon sen verran koukuttunut ja jos rehellisiä ollaan, niin suurin osa kesälomasta menee töiden lisäksi neljän seinän sisällä ruudun ääressä. Joku tuossa kysyikin, että mistä mä kattelen Teen Wolfia. Kaikki sarjat katson pääasiassa joko ilmaisella Popcorn Time -sovelluksella (ei varmaan laillinen, mutta googlatkaa toki) tai sitten sivustolta Project free tv (tuskin myöskään kovin laillinen). Netflixiä en enää omista, mutta ennen tuli sitäkin paljon tuijoteltua. Jonkun verran lataan myös torrenteja, jos on sellainen sarja/kausi/jakso, jota sitten haluan vaikka viddata tms.
Heitelkäähän hei kaikki suosituksia mulle leffoista, kirjoista ja sarjoista. Saa myös heitellä ideoita siitä, millaisia postauksia haluaisitte nähdä enemmän taikka vähemmän, tai mikä mun postauksissa on yleensä pahasti vialla tai on point. Kommentit on tämmösessä palaamisvaiheessa aina kohdallaan!

Toivottavasti jaksaisin nyt ainakin jonkin aikaa tänne taas kirjoitella. Hyvät kesän jatkot kaikille! Onkos teillä jotain erityisiä suunnitelmia? Laittakaahan kommenttia peliin.
-Tuuli

Heinäkuun Wrap-Up ja elokuun TBR

No eihän tää lukemisen määrä oo kesäkuusta parantunut ollenkaan, jos kirjojen lukumäärää katsotaan, mutta sivuja tuli kyllä enemmän luettua.

George R.R. Martin -  A Game of Thrones (A Song of Ice and Fire osa 1)

Vihdoin ja viimein sain alotettua tämänkin lukemisen. Oon tosi pitkään lykkäillyt tuon sivumäärän takia sarjaa sivuun, vaikka neljä ensimmäistä kirjaa on seisonut hyllyssä jo hyvän aikaa. Nyt päätin sitten vihdoin alottaa ja on kyllä todellakin vaivan arvoista luettavaa.

A Game of Thrones on siis ensimmäinen kirja A Song of Ice and Fire (suom. Tulen ja jään laulu) -sarjassa. Fantasiasarja, joka kertoo fiktiivisen Westeros-mantereen mahtisukujen valtataistelusta. Sisältää paljon juonittelua ja kuolemaa.

Kirjasarjasta on olemassa myös TV-sarja, joka on nimetty ensimmäisen kirjan mukaan.

Amanda Hocking - Elegy (Watersong Series osa 4)

Tutustuin tähän kirjasarjaan suurinpiirtein vuosi sitten, mutta jostain syystä se painui unohduksiin kunnes jokin aika sitten tulin tämän viimeisen osan ostaneeksi. Ehdottomasti sarja, joka on lukemisen arvoinen ja omia suosikkejani.

Watersong series kertoo Gemmasta, joka on valittu liittymään seireenejen joukkoon. Gemman muuttuessa seireeniksi hänen on valittava rakkaidensa ja uuden maailmansa välillä. Sarja seuraa tytön ja hänen lähipiirinsä elämää ja vaikeuksia.

John Green - An Abudance of Katherines

Vaihteeksi taas vähän John Greeniä. Kukaanhan ei olekaan vielä huomannut mun pakkomiellettä sen teoksiin. Anyways, löysin vihdoin–tuskaisen etsimisen jälkeen–kaupan, joka tätä kirjaa myi (tai josta ne eivät olleet loppuunmyyty) ja pääsin lukemaan.

Kirja kertoo Colinista, joka High Schoolista valmistuttuaan lähtee kaverinsa kanssa tien päälle ja pojat päätyvät töihin pikkukylään. Tarina seuraa heidän arkeaan, ja aina välissä kuullaan siitä, miten Colin on tullut jätetyksi yhdeksäntoista eri Katherinen toimesta.

Todella hauska tarina, joka on täynnä pieniä random-faktoja ja matemaattisia kaavoja. Kirjassa ei sinäänsä tapahdu paljon, mutta mukavaa vaihtelua scifille ja fantasialle. Ehdottomasti suosittelen!

Beth Ravis - Across The Universe -trilogian kaksi ensimmäistä osaa (Matka alkaa ja Miljoona aurinkoa)

Sarjan ensimmäisestä osasta teinkin kokonaan oman postauksen, joten sarjan juonikuvio ym. tarkemmat tiedot löytyvät täältä.

Toisesta osasta sanon sen verran, että tykkäsin paljon enemmän kuin ensimmäisestä. Tarinaan tuli lisää toimintaa sekä juonenkäänteitä ja sormet ihan syyhyävät kolmatta kirjaa metsästäessä.

Elokuun TBR (To Be Read)

Elokuussa ajattelin vähän hellittää tuota lukemista, kun koulutkin alkavat ja vapaa-aikaa ei kyllä itelle ainakaan hirveesti tule jäämään. Lähinnä nyt ajattelin paneutua tuohon A Song of Ice and Fire -sarjaan ja saada jo ilmestyneet osat luettua. Kyllä siinäkin saa hyvän tovin lukea, varsinkin, jos sattuu olemaan samanlainen hidas lukija kuin mä. Ei kyllä haittais jatkaa kesälomaa vielä pari kuukautta ja lukea ihan rauhassa muutakin kuin koulukirjoja.

-Tuuli

The Maze Runner Trailer #2

 (Lue mielipiteeni kirjasta täältä)

Tiistaina ilmoille laskeutui toinen traileri paljon puhutusta The Maze Runner -elokuvasta.

Molemmat tähän asti ilmestyneet trailerit ovat olleet ihan mahtavia, mutta pidin kyllä tästä uudesta vielä enemmän kuin ensimmäisestä. Se on huomattavasti jännittävämpi ja saamme nähdä hieman lisää materiaalia, mutta liikaa ei kuitenkaan näytetä. Ensimmäinen traileri oli selvästi tarkoitettu yleisölle, joka ei ollut lukenut kirjaa, mutta tässä näemme enemmän materiaalia, jonka vain kirjan lukeneet ymmärtävät. Näyttää siltä, että leffa on tehty todella hyvin ja täytyy vielä tässäkin postauksessa ylistää tuota näyttelijäkaartia. Dylan O'Brien on varmasti mahtava Thomas ja Kaya Scoledario (Teresa) kuuluu ehdottomasti omiin suosikkinäyttelijöihini. Sitten ovat vielä Will Poulter (Gally) sekä Thomas Brody-Sangster (Newt), jotka myös lukeutuvat omiin suosikkeihini. Muiden hahmojen näyttelijöiltä en ole vielä nähnyt mitään, joten en oikein tiedä, mitä heiltä odottaa, mutta en usko pettyväni.

James Dashner on ollut todella tyytyväinen siihen, mitä leffasta tuli ja se saa ehdottomasti omat odotukset taivaisiin ja luulen, että nämä odotukset tulevat täyttymään. Grafiikka näyttää ainakin trailereissa upealta ja odotan, että saamme nähdä nämä hirveät Griever-otukset kunnolla vasta elokuvassa itsessään.

Juuri pidetyssä Comic-Con -tapahtumassa saatiin myös kuulla, että elokuvassa tulee olemaan James Dashner -cameo, josta tietenkin innoissaan ollaan, ja jokin aika sitten julkaistiin myös Suomen ensi-illan päivämäärä, joka on 24.10.2014.

Mitäs mieltä olette trailerista? Oletteko lukeneet kirjan ja entä aijotteko mennä katsomaan leffan?

-Tuuli

Beth Revis - Across The Universe

Tuli jokin aika sitten kierreltyä kesäaleissa, ja Suomalaisessa kun sitten alehyllyjä kolusin, niin löysin tämän kyseisen kirjan kolmella eurolla. Oon jo pitkään haikaillut tätä, mutta hinta kun on normaalisti yli kolmekymppiä, niin en ole raaskinut ostaa.

Kovasti oon kuullut hyvää koko trilogiasta, ja olin kyllä innoissani, etä vihdoin pääsen sen aloittamaan.

 

Juoni pääpiirteittäin:

Satoja vuosia tulevaisuudessa ihmiskunta on rakentanut suurimman avaruusaluksen koskaan ja sen tehtävänä on kuljettaa ihmisiä asuttamaan uutta planeettaa. Amy ja hänen vanhempansa jäädytetään 300-vuotisen matkan ajaksi ja heidät on määrä sulattaa aluksen saapuessa määränpäähänsä.

Joku kuitenkin sulattaa Amyn vuosikymmeniä liian aikaisin ja hän joutuu sopeutumaan aluksen elämään. Amylle alus tuntuu kuitenkin vankilalta, eikä siellä tunnu olevan kaikki kohdallaan. Tyttö tutustuu Seuraajaan, joka on aluksen tuleva johtaja ja tuntuu olevan ainoa, joka ei pidä Amyä täytenä friikkinä.

 

Mielipiteitä ilman spoilauksia:

Tämä on todella nopealukuinen kirja, jonka halutessaan saa luettua ihan muutamassa tunnissa vaikka sivuja on nelisen sataa. Luvut ovat todella lyhyitä ja tämä tekee ainakin itselleni lukemisen paljon mielekkäämmäksi. Kirjassa vaihdellaan kahden näkökulman välillä: Amyn ja Seuraajan. 

Hahmojen ajatusmaailma tuntuu välillä turhankin samanlaiselta ja jouduin silloin tällöin tarkastamaan luvun alusta, että kenenkäs päässä sitä ollaan. Muutoin hahmot oli rakennettu erittäin hyvin.

Kirjassa oli tehostettu joitakin kohtia taitavasti hieman erilaisella tekstin asettelulla, jolla saatiin voimistettua haluttua sävyä.

Esimerkkinä vaikkapa tämä:

Toivon, että olisin lukenut kirjan englanniksi, sillä kuultuani BookTuben puolella trilogiasta paljon hyvää teksti tuntui hieman värittömältä. Se olisi mielestäni myös saattanut toimia paremmin imperfektissä kuin preesensissä. Ehkä luen muut kaksi osaa sitten englanniksi, jos vain suinkin saan ne käsiini.

Heti kirjan luettuani ajattelin, että tästä tulisi mahtava elokuva, jos se tehtäisiin laadukkaasti. Juoni olisi juuri sopiva hyvälle scifi-leffalle.

Kaikenkaikkiaan todellakin lukemisen arvoinen kirja ja nyt vaan odottelen, että saan näppini kiinni jatko-osiin.

 

  Katkelma: 

 (s.128)

En näe taivaanrantaa. Koska täällä ei ole taivasta. Viileä metalli nousee kirkkaanväristen laatikoiden ylle. Se kaartuu kaupungin yli ja kattaa aivan kaiken. Lähellä huippua sairas sininen korvaa harmaan värin. Se on kai yritetty saada näyttämään taivaanlta, mutta yritys ei ole kovin hyvin onnistunut.

Täsmälleen katon lakipisteessä on kirkas oranssinkeltainen valopallo. Voin katsoa suoraan siihen ilman että silmiini sattuu, mutta ei se mukavaltakaan tunnu. Jos en olisi koskaan nähnyt oikeaa aurinkoa, tuo tekoaurinko voisi olla minusta tosi vaikuttava lämmön ja valon lähde. Mutta minä olen nähnyt auringon, eikä tuo muistuta sitä lainkaan, oikea on niin järjettömän paljon kirkkaampi. Tuijotan lamppua kunnes silmistä valuu vettä, ja kun räpyttelen sitä pois, pidän silmät kiinni kauemmin kuin minun tarvitsisi.

-Tuuli

TFiOS kirja vs. elokuva

Kuvan lähde

Olin perjantaina Tennispalatsissa The Fault in Our Starsin (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe) ensi-illassa. Kirjanhan luin tossa kevään alussa ja jos et ole lukenut postaustani siitä, niin se löytyypi täältä.

Jos joku (kaikesta kirjan ja elokuvan aiheuttamasta hysteriasta huolimatta) ei tiedä, mistä tarinassa on kyse niin täältä pesee niin lyhyesti kuin mahdollista:
Hazel (tyttö 16v.) sairastaa kilpirauhassyöpää (etäpesäkkeitä keuhkoissa). Hänen vanhempiensa ja lääkärinsä ollessa yhtä mieltä siitä, että tyttö on masentunut Hazel alkaa käydä syöpänuorten tukiryhmässä, jossa hän tapaa pojan nimeltä Augustus Waters. Nuoret rakastuvat, mutta syöpä varjostaa heidän elämäänsä ainaisella läsnäolollaan.

Kirjan luettuani olin vähän huolissani siitä, miten noin paljon voice overia leffassa voisi toimia, mutta se olikin saatu toimimaan todella hyvin, eikä sitä oltu käytetty liikaa. Se tosin toimi todella hyvänä tehosteena.
Näytteleminen oli todella aitoa. Kertaakaan ei tehnyt mieli yökätä kenenkään näyttelemisen takia. Ennen elokuvan katsomista huolenaihetta aiheutti Ansel Elgort, sillä tämä oli hänen ensimmäinen isompi roolinsa, mutta huolet olivat poispyyhittyjä kunhan herra nähtiin screenillä. Ansel vangitsi Augustuksen hahmon todella hyvin ja toi esiin oman muuntautumiskykynsä näyttelijänä. Tämän jälkeen hän saa osakseen varmasti paljon isopiakin rooleja.
Shailene toi elämän Hazelin hahmoon, eikä Trisistä näkynyt jälkeäkään. Hän sai tuotua Hazelin kuivan huumorin esiin mainiosti, ja todellakin oli kaikin puolin Hazel. Shailene on todella muuntautumiskykyinen näyttelijä. Etenkin kun otta huomioon Trisin (Divergent) ja Hazelin roolit.
Nat Wolff näytteli Isaacia, ja en ollut aikaisemmin nähnyt mitään muuta, jossa Nat olisi näytellyt kuin Stuck in Love. Pidin elokuvasta ja Natin näyttelemisestä siinä, joten odotin hänen suoriutumistaan innolla. Lisäksi Isaac on hahmona aivan mahtava, joten onneksemme Wolff suoriutui älyttömän hyvin roolista. Itseäni ei yhtään häirinnyt tuo mitätön seikka, että Isaac on blondi kirjassa, mutta Nat brunette.

Kokonaisuudessaan elokuva oli parhaimmistoa, jos vertaillaan kirjasta elokuvaan muuntamista tai yleisön saamista itkuun. Jos Titanic itkettää, niin odotahan vaan...

SPOILER ALERT!

Mennäämpä ensin seikkoihin, joita jäin leffassa kaipaamaan:
Ensinnäkin olisin kovasti halunnut Kaitlynin hahmon elokuvaan, koska se nyt vaan on niin hauska. Toisaalta ymmärrän kyllä, että Kaitlyn ei ollut mistään kulmasta katsottuna tärkeä hahmo, joten se olisi vain tuonut turhia lisäminuutteja, mutta silti.
Toisekseen kaikki videopelikohtaukset oli jätetty pois! Eivät taaskaan tärkeitä, mutta ehdottomasti omia suosikkejani kirjassa. Kaikki ne keskustelut, jotka käytiin hahmojen välillä ruudun ääressä (ruudun osallistuessa keskusteluun satunnaisesti) ovat mestarinäytteitä Greenin dialogeista.

Nyt voidaankin sitten keskustella niistä kyynelistä....
Mä en itseasiassa itkenyt niin paljon kun luulin (ja älkää ymmärtäkö tätä väärin, koska mä todellakin itkin. Paljon...). Jos verrataan siihen, mitä kirja mulle aiheutti, niin leffan kattominen oli ihan piece of cake.
Kyyneleet tuli jo leffan alussa ihan random kohtauksissa, mutta kunnolla päästiin vauhtiin Amsterdamissa. Lopun alku. Kun Hazel sai tietää Augustuksen syövän uusiutuneen, niin se olikin sitten siinä. Sitten kun luuli rauhoittuneensa niin tulee Gusin prefuneral ja kaikki hajoaa taas, ja sitten kirsikkana kakun päällä Gusin kirje, joka oli lähes täsmälleen sama kuin kirjassa. Lopussa koko sali huutoitki, joten ainakaan ei tuntenu olevansa yksin siinä tilanteessa. Salista tullessa sai muut ihmetellä kun koko ykkössali ryömii vessaan korjailemaan naamaansa ja tasaamaan hengitystään.
Tää leffa lähtee kyllä heti mun mukaan kun hyllyihin laskeutuu, ja mikä parasta, niin blu-raylla/DVD:llä nähdään John Green cameo, joka alkuperäisestä versiosta poistettiin.

-Tuuli

Kesäkuun Wrap-Up

Niin mihinkäs se kesän ahkera lukeminen onkaan sitten jäänyt? Kahdenkymmenen kirjan tavotteeseen on vielä matkaa reippaasti, koska nyt kesäkuun aikana mun ei tullu luettua kuin viisi kirjaa. Ups... Oon viettänyt vähän turhan paljon aikaa sarjoja tapitellen ja nyt pitäisi ottaa itseä niskasta kiini ja ruveta tosissaan lukemaan kun sille kerrankin olisi aikaa. 

Tässäpä siis, mitä on viime kuukauden aikana tullut luettua:

John Green - Paper Towns

Tätä tuli kesäkuun alussa luettua aika rauhalliseen tahtiin ja teinkin siitä postauksen, joten jos kiinnostaa, niin lisää tietoa löytyypi täältä.

Cassandra Clare - Langenneiden enkelten kaupunki (Varjojen kaupungit osa 4)

Varjojen kaupungit kuuluu ehdottomasti omiin suosikkisarjoihini. 

Sarjassa seurataan teini-ikäistä Clary Frayta, joka huomaa näkevänsä asioita, joita muut eivät näe. Hän oppii perheestään sekä muusta maailmasta asioita, joita on vaikea uskoa. Ovatko kaikki tarujen hirviöt–velhot, vampyyrit, ihmissudet, demonit ja enkelit–todella olemassa?  Sarja todella koukuttaa ja paranee aina kirja kirjalta. Sarja sisältää kokonaisuudessaan kuusi osaa.

Nälkäpeli-trilogia

Nyt kyllä hävettää vähän myöntää, etten aikaisemmin ole tähän sarjaan koskenutkaan, vaikka elokuvat on kyllä tullut nähtyä. En koskaan vaan ole ollut mikään Nälkäpeli-fani, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että ensimmäinen elokuva ei ollut mikään mahtava. Toisesta leffasta tykkäsin kuitenkin ihan älyttömästi ja harkitsin moneen otteeseen kirjojen lukemista, mutten kuitenkaan loppuenlopuksi koskaan sarjaa napannut mukaani. Nyt kuitenkin sain ne alesta kaikki halvalla, joten päätin vihdoin lukea.

Lähes tulkoon kaikki varmasti tietävät, mistä Nälkäpelissä on kyse, mutta selitetään nyt nopeasti jotakin: 

Nykyajan Pohjois-Amerikka on tuhoutunut ja sen tilalle on syntynyt valtio nimeltä Panem, joka on jaettu kolmeentoista vyöhykkeeseen (joista viimeinen kuitenkin tuhottu). Panemin hallinto pelkää vallankumousta ja muistutuksena omasta voimastaan se järjestää vuosittain Nälkäpelin, jossa jokaiselta vuöhykkeeltä lähetetään kaksi lasta areenalle taistelemaan hengestään. Pelin tavoitteena on tappaa kaikki muut vastustajat ja viimeisenä eloon jäänyt voittaa. 16-vuotias Katniss ilmoittautuu peliin vapaaehtoiseksi pikkusiskonsa tilalle.

Olin ihan positiivisesti yllättynyt ja loppuenlopuksi tykkäsinkin sarjasta odotettua enemmän. Alkuun häiritsi, että kirjat on kirjoitettu preesensissä, mutta siihen totuttua ymmärsinkin, että se sopii hyvin tarinaan ja sen sävyyn.

Toivottavasti tässä kuussa nyt tulisi luettua normaalia ahkerammin.

-Tuuli