Teen Wolf S4 E1 | Reagointia

SISÄLTÄÄ REILUSTI SPOILEREITA! Jos et ole kyseistä jaksoa nähnyt niin kipin kapin ottamaan jenkit kiinni.

Näin alkuun haluun sanoa, että älkää turhan laadukasta tekstiä tältä postaukselta odottako, koska lopetin jakson katsomisen minuutti ennen tän kirjoittamista. Aika moni asia sai mun hermot kireelle. Toisena juttuna vielä, että nää on mun henkilökohtasia mielipiteitä ja oon aika pahasti hukkunut Teen Wolf fandomiin, joten mielipiteet saattaa olla kohtuu vahvoja varsinkin näin kauden ekan jakson jälkeen.

Neloskausi siis.... whoooa herättäkää mut kun Stydia tapahtuu.

Odotan innolla tän kauden storylinea, sillä promon perusteella vaikuttaa ihan lupaavalta. Vanhaa castingia tulee varmasti kaipaamaan useasti, eikä tuu varmasti yhtäkään jaksoa, jolloin en haluais lyödä Maliaa oikeen kunnolla päin näköä.

Pystyn vielä sietämään Kiraa jotenkuten, koska ei ole huonoin hahmo ollenkaan ja sen jälkeen kun Crystal päätti Allisonin kohtalosta, tarvittiin tietenkin joukkoon joku huitomaan aseiden kanssa. Odotan innolla myös selitystä Isaacin katomiselle, jos sellaista tulee. Saatiinko taas yksi teinisusi, joka lähtee Lontooseen opiskelemaan tms. Kaksoset kuuluivat ehdottomasti omiin suosikkeihini, joten Aidenin kuolema ja Ethanin lähtö eivät todellakaan olleet kiva temppu Davisilta. Uusia hahmoja tullaan tällä kaudella sietämään oikeen urakalla, joten toivottavasti sieltä löytyy joitain hyviäkin.

Sitten itse jaksoon:

Stiles ja Stilesin jeeppi on, ja tulee aina olemaan, parempi pari kuin Stiles ja Malia... Tässä vaiheessa esitän tekopyhät anteeksipyyntöni teille Stalia shippaajille, mutta en vaan voi sietää sitä. Tuntuu, että Malian persoonallisuudella yritetään korvata Isaacin 'välinpitämättömyyttä' , mutta erona on se, että Isaacin tapauksessa se oli hauskaa. Malia on vaan hemmetin ärsyttävä.

Aika moni höpöttää tästä " Kojootit sitoutuu eliniäksi" jutusta, niin ei se tarkoita sitä, että Staliasta tulee pari ikuisuuksiksi. Huomautuksena, että Stiles ei ole kojootti.

Kun Stiles pyysi Maliaa keskittymään johonkin, jotta tämä kuulisi, mitä muille on tapahtumassa ja Malia suutelee Stilesia en voinut ajatella muuta kuin, että "Jeff tää paniikki plus suudelma -kortti on jo käytetty!" (kröhömm, S3E11 Stilesin paniikkikohtaus ja ensimmäinen ja toistaseksi ainoa Stydia suudelma...)

(kaikki postauksessa esiintyvät gifit tumblrista)

Luojan kiitos jaksossa nähtiin reilusti Stydiaakin, vaikkakin lähinnä kiistelyn muodossa, mutta toistaseksi se riittää ainakin mulle. Kohtauksessa, jossa koko lauma oli autossa ja Malia sanoo, ettei koskaan jättäisi Stilesia, näkyi Lydiassa reilu kateuden puuska ja se antaa toivoa. Kaikki kuienkin sisimmässään tietävät, että loppuenlopuksi Stiles valitsisi aina Lydian Malian yli.

Kate on hahmo, jota oon vihannut ykköskaudesta lähtien ja nyt kun saatiin hänet takaisin... eieieiei! Toivottavasti kyseinen ämmä hoidetaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä, niin päästään keskittymään niihin oikeisiin ongelmiin. Haluan nähdä tämän salaperäsen otuksen, jonka Scott säikäytti ja jota Malia jahtasi.

En oo kakkoskauden jälkeen valittanut maskeerauksestakaan, mutta nyt pitää kyllä sanoa, että Kate näyttää ihan avatarilta.

Innolla odotan myös, että mihin tää Derekin tilanne tässä johtaa. Vaikka pikku-Derek ihan sulonen onkin ja Ian Nelson kohtuu hyvä näyttelijä, niin uskon, etten ole ainoa, joka Hoechlinin haluaa takaisin.

Nämä meksikolaiset metsästäjät vaikuttaa aika arvaamattomilta ja pahoilta, joten en oo ihan varma, miten niihin pitäisi suhtautua. Onko ne sitten loppuenlopuksi 'hyviksiä' vai 'pahiksia' ?

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kyllä jaksosta älyttömästi, vaikka nyt saattaa vaikuttaa ihan muulta.

-Tuuli

John Green - Paper Towns

Kuvan linkki

Tässä vaiheessa kaikki ovat  varmaan kiinnittäneet huomionsa tähän mun John Green maratoniin, mutta minkäs mä sille mahdan, että joku osaa kirjoittaa niin hemmetin upeita kirjoja.
Tämä nimenomainen kirja herätti kiinnostukseni sen kannen ja nimen ansiosta. Pidän siitä, miten kumpikin liittyy kirjan yksityiskohtiin niin kuin kaikissa Greenin teoksissa.


Juoni pääpiirteittäin:

Quentin Jacobson on aina ollut ihastunut Margo Roth Spiegelmaniin, tyttöön, jonka hän on tuntenut hiekkalaatikolta saakka. Nuorten kasvaessa he eivät kuitenkaan enää olleet olleet turhan paljon tekemisissä toistensa kanssa. Margo kuuluu koulun suosituimpien joukkoon ja Quentin on ketjun toisessa ääripäässä.
Margo on aina rakastanut mysteerejä ja tämä ilmeestyykin eräänä yönä Quentinin ikkunalle ja pyytää poikaa mukaansa yölliselle seikkailulleen. Kun Margo ei seuraavana päivänä ilmestykään kouluun ja tuntuu kadonneen jäljettömiin, alkaa Quentin kerätä vihjeitä, joita tyttö on matkansa varrella ripotellut ympäriinsä, toivoen löytävänsä tämän hengissä.


Mielipiteitä ilman spoilauksia:

Asia, joka todella kiinnitti oman huomioni ja sai ainakin mut miettimään, oli se, miten Green kirjoitti Margosta. Kaikilla kirjan henkilöillä oli tytöstä erilainen käsitys: jotkut pitivät häntä täytenä ämmänä, jotkut unelmatyttönä ja toiset outona oikuttelijana. Hän tuntui olevan täysin eri henkilö seurastaan riippuen. Tämä sai Quentinin miettimään tunsiko hän koskaan todellista Margoa, vai oliko aina ollut rakastunut tähän mielikuvaan, jonka oli tytöstä muodostanut. Tässä vaiheessa itselleni nousi kysymys, että annanko itse ihmisille mielikuvia itsestäni sen sijaan, että antaisin todellisen itseni näkyä. Tämän takia pidänkin Greenin kirjoista niin paljon–hän saa lukijan kyseenalaistamaan itsensä ja herättää lukuisia kysymyksiä.
Kirjan hahmot ovat Greenille tyypillisesti huoliteltuja ja persoonallisia sekä kehittyvät tarinan edetessä. Ja parasta oli, että pystyin sijoittamaan hahmot omaan elämääni, sillä monet muistuttivat omia kavereitani ja tuttujani. Kirjailijan dialogeista mun ei varmaan tarvitsekaan enää sanoa mitään muuta kuin, että jälleen kerran upeaa.
En ole koskaan ollut mikään dekkarifani, mutta tämä oli sellainen dekkarin määritelmän rajoilla hapuileva pohtiva teos, joka oli kyllä omaan mieleen ehdottomasti. Jälleen kerran sanon, että eihän se mikään TFiOS ollut, mutta taas mahtavaa jälkeä Greeniltä.


Spoilaavia mielipiteitä:
Jos et ole kyseistä teosta lukenut, niin suosittelen hyppäämistä seuraavaan kohtaan!

En nyt mitään hirveän suurta kommentoitavaa tähän keksi, mutta täytyy kyllä sanoa, että en tiennyt tuon "Paper Towns" todella tarkoittava mitään ja nuo vain kartalla näkyvät kaupungit olivat myös uusi juttu, joten hei aina oppii jotain uutta. Muutenkin kirjaan oli sisällytetty mielenkiintoisia faktoja sekä paljon mahtavia vertauskuvia.
Hahmoista vielä sen verran, että Ben oli sellainen hahmo, joka oli kuin ilmetty yhdistelmä kahdesta kaveristani: tarve vessassakäynnille tulee puolen tunnin välein ja aina hössöttämässä juhlista.
Kun kerrottiin, että Radar ei halunnut päästää Ashleyta kotiinsa eikä halua tytön tapaavan pojan vanhempia, pyöri mielessäni kaikenlaisia teorioita siitä, miksi näin oli, ja täytyy kyllä sanoa, että pikkusen naurua pidättelin kun syynä olikin tämä maailman suurin mustien joulupukkifiguurien kokelma, eikä mikään synkkä perhesalaisuus.
Vaikka kirjan loppu olikin tietyllä tapaa ennalta-arvattava, pidin siitä silti. Onnellinen, vaikkakin aika haikea.


Katkelma:

 "' But when it came right down to it, the skin of my wrist looked so white and defenseless that I couldn't do it. It was as if what I wanted to kill wasn't in that skin or the blue pulse that jumped under my thumb, but somewhere else, deeper, more secret, and a whole lot harder to get at.'" She sits back down next to me, close, facing me, the fabric of our jeans touching without our knees actually touching. Margo says, "I know what she's talking about. The something deeper and more secret. It's like cracks inside you. Like there are these fault lines where things don't meet up right."


 Elokuva:

Tästäkin Greenin kirjasta on tulossa elokuva. Se ilmestyy 2015 ja tehdään saman porukan kesken (näyttelijät oletettavasti vaihtuen) kuin The Fault in Our Stars, koska Green on ollut ryhmään ja siihen, miten he kunnioittavat kirjan tarinaa, niin tyytyväinen. Elokuvan castingista ei ole vielä muuta tietoa kuin, että näemme TFiOS:sta tutut kasvot pääosassa. The Fault in Our Starsissa Isaac-hahmoa näyttelevä aina yhtä ihana Nat Wolff saa osakseen pääosan, eli tulee näyttelemään Quentinia.


-Tuuli

Tavoite kesälle

Nyt on peruskoulu päätetty ja vaikka tuleekin kova ikävä monia ihmisiä, niin on se silti mahtavaa päästä jatkamaan "suurempaan maailmaan". Sain jopa stipendin (kirja) menestyksekkäästä ruotsin kielen opiskelusta, joten jos jossain vaiheessa yrittäisi vähän vilkaista sitäkin, vaikka nyt kyllä tuntuu, että se saa jäädä tuonne hyllyyn pölyttymään. Ihan niin hyvä ei vielä ruotsin taito ole, että kirjan jaksaisi ruotsiksi lukea. Todistukseeni olen tosi tyytyväinen, vaikka olisin kyllä voinut ranskan opiskeluun vähän enemmän jaksaa panostaa, mutta turha kai tuota nyt on harmitella. Keskiarvo kaikille aineille 9,55 ja lukuaineille 9,64 .

Kesälle mulla ei ole kummempia suunnitelmia, kun ei töitäkään tullut, joten lukemiselle ja muulle rentoutumiselle jää runsaasti aikaa. Niimpä laitoin tavoitteekseni lukea kesän aikana 20 kirjaa, mutta tiiän, että jos rupean liian kovasti tohon tähtäämään niin rentous on kaukana, joten asetin nyt alarajaksi 10 kirjaa. Tästä se kesä lähtee rullailemaan. Ilmat kun nyt vielä vähän kohenisivat niin tulisi se kesäfiiliskin.

HYVÄÄ KESÄÄ!