James Dashner - The Maze Runner | Ajatuksia

Kuvan lähde

Haaveilin tämän kirjan omistamisesta melkein vuoden ennenkuin sain aikaiseksi itse tilaamisen. Kirjasta ei siis ole olemassa suomennosta, eikä englannin kielistäkään versiota tuntunut olevan myymälöissä, joten Suomalaisen sivuilta sitten loppuen lopuksi sen tilasin.

Kirjan osalta olin kuullut todella monia mielipiteitä: jotkut rakastavat kirjaa ja toiset todella vihaavat sitä ja kolmannet sitten eivät oikein tiedä miten suhtautuisivat. Itse kuitenkin pidin kirjasta melko paljon.

Juoni pääpiirteittäin:

The Maze Runner on tulevaisuuteen sijoittuva sci-fi romaani, jonka päähenkilönä on Thomas. Tarina alkaa kun Thomas herää pimeästä hissistä muistaen vain etunimensä. Hissin ovien avauduttua hän huomaa olevansa poikalauman ympäröimä. Thomas saa selville poikien elävän jättimäisen labyrintin keskustassa. Pojat kutsuvat paikkaa nimellä Glade, ja jokainen heistä on saapunut sinne tuolla samaisella hissillä, muisti pyyhittynä–juuri niin kuin Thomas.

Ryhmällä on jo vuosien ajan ollut tavoitteena selvittää tuo salaperäinen labyrintti ja löytää sen kautta tiensä kotiin. Labyrinttia tuntuu kuitenkin olevan mahdotonta ratkaista ja pojat ovat alkaneet käydä epätoivoisiksi. Lisäksi yöllä, labyrintin ovien sulkeutuessa ja poikien jäädessä Gladelle eristyksiin, tulevat labyrintin pimeydestä esiin hirviöt, joiden kynsiin kukaan ei halua joutua. Kukaan ei ole selvinnyt hengissä yöstä labyrintissa.

Päivä Thomasin saapumisen jälkeen hissi ilmoittaa taas uudesta tulokkaasta, joka ei ole erikoista vain siksi, että tulokkaat ovat aina ennen tulleet kuukauden välein. Tällä kertaa hissistä löytyy tyttö, johon Thomas tuntee outoa tuttavuutta. Tytön saapumisen jälkeen ryhmän koko elämä mene ympäri, eikä kukaan ole turvassa. Mikään ei ole enää niin kuin ennen.

Onnistuuko ryhmä selvittämään tien kotiin? Kuka tämä salaperäinen tyttö on? Entä kuka on tämän sairaan tekomaailman takana ja miksi nämä pojat on lähetetty sinne?

Ajatuksia ilman pahempia spoilereita:

Mielestäni kirjan idea oli mahtava ja erilainen muista vastaavan tyyppisistä kirjoista, enkä ole vastaavan tyyppistä juonta lukenut. Myös kirjan maailma oli luotu taitavasti. Lähes kaikki hahmot olivat hyviä, vaikka yllättävästi pidin vähiten itse Thomasista.

Thomasin hahmo oli mielestäni erittäin hämmentävä, sillä tämän persoonallisuus tuntui muuttuvan joka viides minuutti. Yhtenä hetkenä hän oli hukassa, hämmentynyt ja peloissaan ja toisena uhkarohkeana ja "sankarina". En oikein saanut kiinni hahmon todellisesta luonteesta.

Kirja oli kirjoitettu kolmannesta persoonasta, mikä oli ehdottomasti kirjailijan suurin virhe. Tarinaan oli todella vaikea samaistua ja asettaa itsensä Thomasin asemaan. Ensimmäisessä persoonassa kirja olisi ollut luontevampi ja päähenkilön ajauksiin olisi varmasti ollut helpompaa päästä.

Lisäksi olisin toivonut silloin tällöin pätkiä muiden hahmojen näkökulmasta. Tämä olisi tehnyt tekstistä mielenkiintoisempaa luettavaa ja olisimme tutustuneet paremmin muihinkin kirjan hahmoihin. Sen sijaan saimme nähdä asiat vain Thomasin näkökulmasta.

Kokonaisuudessaan kuitenkin pidin kirjasta, ja voisin lukea sen uudestaankin. Tällä hetkellä menossa on sarjan toinen kirja The Scorch Trials ja myöhemmin saatte kuulla mielipiteeni siitä.

Antaisin tälle kirjalle 3,5/5 tähteä.

Spoilaavia mielipiteitä!

Jos et ole vielä lukenut kyseistä kirjaa, suosittelen, että ohitat tämän osion!

Ensinnäkin haluan puhua hieman lisää Thomasin hahmosta. Miten ärsyttävää itsensä toistaminen voi olla?! Ymmärrän toki, että alkuun on täysin tilanteeseen sopivaa, että Thomas hämmennyksissään kyselee kysymyksiä, koska ei tiedä mitä on tekeillä tai mitä hänelle on tapahtunut. Mutta siinä vaiheessa, kun ensin hän kysyy ensimmäiseltä henkilöltä ja tämä kieltäytyy vastaamasta  (Thomas:" No one's telling me anything! I'm so confused!") . Sitten hän rientää seuraavalle henkilölle, joka myös kieltäytyy vastaamasta (Thomas taas: "No one's telling me anything! I'm so confused!") ja tämä toistuu aina uudelleen ja uudelleen ensimmäisten kuuden luvun aikana.

Kun tarinassa vihdoin päästiin eteenpäin ja ajattelin, että jes se ei enää toista itseään!, niin sitten sieltä pamahtaa "I wanna be a Runner" noin 15 kertaa ja lukijan turhautuminen alkaa taas. Sama tapahtuu kokoontumisessa (gathering), kun Thomas sanoo: "I'm sick of how you gyus are talking about me like I'm not here" ja kaksi sivua myöhemmin näemme lähes tismalleen saman repliikin.  Eivätköhän kaikki ymmärtäneet asian jo ensimmäisellä maininnalla.

Seuraavaksi Gladerien oma slangi ( "shank", "Greenie", "shuckface" ym.) Mielestäni tämä oli hauska lisäys kirjaan, vaikka välillä sai vähän arvuutella, että mitähän tuo nyt tarkoittaakaan. Omaan päähänkin ne jäivät! Ehdottomasti positiivinen asia.

Pidin Teresan ja Thomasin välisestä telepatia-jutusta, mutta jäin kuitenkin vähän miettimään, että olisiko koko Teresa hahmon puuttuminen juurikaan vaikuttanut kirjan juonenkulkuun. Tuntui kuin tyttö olisi vain tullut taustalle herättämään vähän hämmennystä ja hengailemaan, muttei oikeastaan vaikuttanut mihinkään ratkaisevasti. Esimerkiksi labyrintin koodi olisi mielestäni voitu helposti selvittää ilman Teresaakin.

Kun Griever pistää Thomasia ja hän käy läpi "muuttumisen" (Changing), odotin kovasti, että pääsisimme mukaan hänen päänsä sisään ja saisimme todella tutustua hahmoon paremmin–päästä hänen syvimpiin ajatuksiinsa ja muistoihinsa. Mutta lukija jätettiinkin kokonaan tämän ulkopuolelle! Olisin ehdottomasti halunnut "nahdä sen". Suorastaan tarvitsin ja janosin sitä! Mutta ei niin ei.

Rakastin sitä miten kirja loppui: Ensin saatiin tietty turvallisuuden tunne, että nyt kaikki on hyvin ja he ovat turvassa ja voivat aloittaa uuden elämän, mutta sitten epilogi kertookin meille ihan muuta. Tämä saa lukijan janoamaan seuraavaa kirjaa. Ainakin se sai minut.

 Elokuva!

Kirjasta on siis tekeillä elokuva, jonka pitäisi tulla Suomessa teattereihin 19.10.2014. Olen TODELLA INNOSTUNUT elokuvasta, sillä en olisi voinut toivoa parempaa näyttelijäkaartia. Kuka ikinä onkaan roolituksien takana, palvon palvon palvon ja palvon. Se että Dylan O'Brien (Thomas), Thomas Brodie-Sangster (Newt), Will Poulter (Gally) ja Kaya Scoledario (Theresa) ovat samassa elokuvassa, on liikaa käsiteltävää mun aivoille.

Lisäksi elokuvan traileri on aivan mahtava ja grafiikka näyttää upealta, ja vaikka tiedänkin, että elokuvaan tullaan todennäköisesti muuttamaan jonkun verran asioita ( pieni spoileri: esim. telepatian uskon jäävän pois vaikean toteutuksen vuoksi), tiedän ja toivon, että siitä tulee hyvä.

Tässä vielä traileri niille, jotka sitä eivät ole vielä katsoneet tai niille, jotka eivät siihen koskaan kyllästy:

– Tuuli