kuvan lähde |
Omaan tietoisuuteeni tämä
kirja nousi hieman myöhässä. Olin YouTubessa trailereita katsomassa, kun tämän
elokuvan traileri sitten osui silmään ja rupesin tarkemmin tutkimaan ja aika
nopsaan löysi kirja sitten tiensä kirjahyllyyni. Itse luin kirjan englanniksi,
mutta suomeksikin teos löytyy halukkaille.
Juoni pääpiirteittäin
The Fault in Our Stars
(suom. Tähtiin kirjoitettu virhe) on tarina Hazelista, 16-vuotiaasta tytöstä,
jonka keuhkot täyttyvät vedestä kilpirauhassyövän takia (etäpesäkkeet
keuhkoissa). Tämän takia Hazel raahaa joka paikkaan mukanaan happitankkia, joka
pumppaa hänen keuhkoihinsa tietyn määrän happea minuutissa. Hazelille on
annettu arvioksi, että hänellä on 20% mahdollisuus elää vielä 5 vuotta , minkä
takia tyttö on erittäin varovainen ihmissuhteidensa kanssa ja hänen on vaikea
päästää muita lähelleen tai kiintyä toiseen ihmiseen–hän ei halua satuttaa
ketään mahdollisella kuolemallaan.
Hazelin äidin ja lääkärin
ollessa yhtä mieltä siitä, että tyttö on masentunut, he lähettävät hänet
käymään syöpänuorten tukiryhmässä. Hazelista ryhmä on masentava. Kuitenkin eräässä
ryhmän tapaamisessa Hazel tapaa pojan, Augustus Watersin, jonka oikea jalka on
amputoitu osteosarkooman vuoksi. Hazelin ja Augustuksen välille kehittyy
erityinen suhde.
Kaikessa
yksinkertaisuudessaan kirja kertoo rakkaudesta ja taistelusta syöpää vastaan.
Ajatuksia ilman pahempia spoilereita
En edes tiedä mistä
aloittaa!
Kirja saa lukijan käymään
läpi kaikki mahdolliset tunteet: suru, ilo, ärsyyntyminen, viha yms. Itse tuli
itkettyä ja naurettua ja välillä vähän jopa huudettuakin. Lopussa oli pakko välillä
keskeyttää lukeminenkin, kun ei kirjaimia enää nähnyt kyynelten lomasta.
Rakastin sitä kuinka
pääsimme tutustumaan Hazeliin todella todella hyvin, ja väliilä tuntui kuin
olisin itse ollut Hazelin asemassa. Se miten täysillä uppouduin kirjan
maailmaan oli välillä jopa pelottavaa.
Kirjassa pohdittiin paljon
(tai Hazel pohti) kaikkea elämään ja maailmaan liittyvää, super negatiivisesta
positiiviseen ja se sai mutkin ajattelemaan yhtä sun toista.
Hahmot oli luotu hillittömän
hyvin, vaikkei niitä montaa ollutkaan. Saimme tietää todella henkilökohtaisia
ja ”kivuliaita” asioita sekä Hazelista että Augustuksesta. Myös sivuhenkilöille
oli uhrattu ajatusta ja saimmekin erittäin värikkään hahmokaartin, josta nautin
suunnattomasti.
Dashnerin suurimpana
vahvuutena ovat selvästi dialogit ja tässä ne taas nähtiin. Kerrassaan upeaa
työtä ja itkua saa taas pidätellä kaikin keinoin.
En kyllä keksi juuri mitään
negatiivista. Teksti oli silloin tällöin hieman monimutkaista, mutta sen
lisäksi ainoa miinus on se, että kun oli niin hiton sydäntäpirstovaa.
Antaisin 4.5/5 tähteä!
Spoilaavia mielipiteitä!
Tämän kohdan suosittelen hyppäämään yli jos et ole lukenut kyseistä teosta
Gusin hahmo oli ehdottomasti
omia lemppariasioitani koko kirjassa. Metaforat, tupakat, joita hahmo ei polta,
hieman kornit vitsit ja kaikki se huolehtiminen ja aito rakkaus Hazelia kohtaan
oli vaan ylimaallista.
En osannut odottaa kirjan alussa, että Gus kuolisi, vaan
kuten varmasti moni muukin, ajattelin kirjan päättyvän Hazelin kuolemaan.
Pelkäsin jopa, että tarina päättyisi kuten kirjassa esitelty Hazelin suosikkiromaani,
An Imperial Affliction: kesken lauseen.
Onneksi saatiin kuitenkin loppuun asti kirjoitettu kirja.
Gusin kuolema sai mut kyllä
aivan sekaisin. Täytyy sanoa, etten koskaan edes tiennyt voivani itkeä
fiktionaalisen hahmon kuolemalle tuolla tavalla. Herranen aika sitä
kontrolloimattomien kyynelten määrää.
Kirjassa oli monia hauskoja
yksityiskohtia, kuten. Isaacin peli soikeille, jota ohjattiin äänen avulla (
Me: ”Touch the cave wall” Computer: You touch the cave wall. It is moist.”
Isaac: ”Lick the cave wall.” Computer: ”I do not understand. Repeat?”). Nuo
kohdat olivat aina mahtavia ja toi kyllä hymyn huulille.
Lisäksi hauskana
yksityiskohtana oli Hazelin kaveki Kaitlyn, jota kuvailtii siistyneeksi
26-vuotiaaksi seurapiirirouvaksi 16-vuotiaan tytön vartalossa. Tällaiset asiat
toivat pieniä naurun hetkiä lukukokemukseen.
Hazelin suhde An Imperial Affliction oli aivan ihana.
Kirjan kautta hän ja Augustus tulivat vain läheisimmiksi, vaikka Hazel alkuun
pelkäsikin antaa kirjan Gusin luettavaksi. Pidin myös siitä kuinka Hazel halusi
itsepintaisesti tietää vastaukset kirjan jättämiin aukkoihin ja vaikka kyseisen
kirjan kirjoittaja paljastuukin yksinäiseksi juopoksi, Hazel puolustaa kirjaa
ja itseään siinä samalla. Peter Van Hauten sai kyllä mun turhautumisen välillä
huippuunsa, mutta toisaalta koin ihan älytöntä empatiaa miestä kohtaan tämän
kertoessa kuolleesta tyttärestään.
Pahimmin tunteet nousivat
pintaan luvun 19 lopussa, kun Gus oli päässyt sairaalasta ja he menivät ulos
juttelemaan. Keskustelussa oli mukana useita hahmoja. Dialogi oli hauskaa ja
humoristista, mutta teki samalla kovin surulliseksi ja luvun viimeinen kohta,
jossa Hazel toteaa ” Anyway, that was the last good day I had with Gus until
the Last Good Day.” sai ainakin mut kyyneliin.
Elokuva!
Tästäkin mahtavasta kirjasta
saadaan elokuva teattereihin heinäkuun puolella olettaisin. Näyttelijävalinnat
osuneet taas nappiin ja täytyy kyllä sanoa, että itsestä tuntuu pahalta niiden
puolesta, jotka mun kanssa joutuvat samaan teatterisaliin. Liika innostus tulee esiin hysteerisenä nauruna ja itkuna, joten rauhassa katsomisesta
tuskin tulee mitään. Tässä vielä traileri niille, jotka eivät sitä ole nähneet:
Ihana tää sun blogi, tosi mielenkiintoisia kaikki nämä kirjat! :) Tää Tähtiin kirjoitettu virhe vaikuttaa tosi kivalta kirjalta, oon aikaisemminkin miettinyt, että luen sen, mutta tän postauksen innoittamana varasin sen nyt kirjastosta :) Elokuva on jo trailerin perusteella myös tosi ihana, sen aion myös katsoa!
VastaaPoistaJee sain jonkun lukemaan jotain!:D
Poistahyvä, että innostuit ja kiitos kommentista.
itse ostin kanssa kirjan englanniksi ja voi että! Loppuosa kirjasta meni sumussa ja oli pakko lukea päivässä ilman mitään taukoja. Elokuvaa odotellesa!
VastaaPoistaihanan mielenkiintoinen blogi ! :)
VastaaPoistakiva, että tykkäät:)
PoistaSun blogis on ihana, ihan mahtava idea ylipäätään pitää blogia johon arvostelee kirjoja sun muuta! Sait uuden lukijan. ;) Itelläni on tää kyseinen kirja vaikka oon lukenut vasta 50 sivua siitä, niin vaikuttaa jo tosi mielenkiintoselta. :)
VastaaPoistaHyvä, että tykkäät:) TFiOS on ehdottomasti mun top-kirjoissa ja suosittelen lukemaan muitakin John Greenin kirjoja jos tästä tykkäät.
Poista