Divergent kirja vs. elokuva (SPOILERS!)

Kuvan lähde

Luin Divergent (suom. Outolintu)-kirjan maaliskuussa ja menin katsomaan leffan pari päivää teattereihin tulon jälkeen. Oli kyllä vaikeaa pitää näppinsä erossa sieltä internetin ihmeellisestä maailmasta, kun leffa oli ollut ulkona jo melkein kuukauden, mutta halusin ehdottomasti nähdä sen ensimmäistä kertaa teattereissa, joten pakko oli tuo laittoman lataamisen kiusaus sietää.

Luin itse kirjan englanniksi, enkä muista juurikaan elokuvan suomennoksista termejä, joten anteeksi nyt, jos karkeat suomennokseni syövyttävät herkkiä silmiänne.

Jos joku nyt ei ole kirjaa lukenut, eikä elokuvaa nähnyt ( hyi hyi mene heti katsomaan ja lukemaan!) niin Divergent siis sijoittuu tulevaisuuden Yhdysvaltoihin, jossa yhteiskunta toimii ryhmittymien kautta. Ihmiset ryhmitellään ominaisuuksiensa ja luonteenpiirteidensä mukaan viiteen osastoon: Vaatimattomiin (Abnegation), Teräviin (Erudite), Uskaliaisiin (Dauntless), Rehteihin (Candor) ja Sopuisiin (Amity). Selvittääkseen mihin kukin kuuluu, jokainen tekee 16-vuotiaana testin, joka osoittaa heidän paikkansa. Lopullinen päätös on kuitenkin henkilöllä itsellään.

Trisin testitulokset olivat kuitenkin epäselvät ja tämä osoittautuu hänen henkeään uhkaavaksi.

Elokuva oli tehty todella hyvin kirjaan ja se olikin aivan mieletön! Paljon ei oltu muutettu, mutta monia asioita oli mielestäni jätetty pois tai niillä oli liian vähän roolia. Monet kohtaukset oli myös leikattu lyhyiksi. Ymmärrän toki, että joitain asioita on vaikea mahduttaa elokuvaan, sillä muutoin istuma-aika olisi aivan liian pitkä ja tämänkin kohdalla istumista tuli jo 2h20min, eli aika reilusti. Aika ei itselle tosin tuntunut kovin kummoiselta, koska kirjaan verrattuna kaikki tuntuu muutenkin etenevän kamalan huimaa vauhtia.

 SPOILER ALERT!

Alussa valintatestiä oli lyhennetty ja näimme vain koirakohtauksen, mutta emme bussikohtausta, jossa poissuljettiin Candor. Tämä ei itseäni tosin juurikaan häirinnyt. Mutta kun kokelaiden oli, matkalla Dauntlesiin, hypättävä junasta tietyn rakennuksen katolle, yksi ei selvinnyt hypystä. Miksi se jätettiin elokuvasta?! Yksi kokelaista ei edes päässyt junaan asti! Kun kaikki kokelaat selvisivät Uskaliaiden alueelle asti, katsoja ei kokenut ryhmättömänä oloa niin suureksi uhaksi, kuin kirjassa.

Valinta seremonia oli todella vaikuttava, mutta näin jälkeenpäin olen ajatellut, että miten hitossa kaikki osaavat leikata kätensä juuri oikein. Kukaan ei leikannut liian syvältä ja vuotanut kuiviin? Kukaan ei myöskään pyörtynyt verestä tai epäröinyt viiltää itseään? Onko heillä jonkinlaiset harjoitukset, joissa harjoitellaan leikkaamaan itseään? Itse en pystyisi edes neulalla omaan sormeeni pistämään saatikka viiltämään kättäni.

Eniten mua elokuvassa häiritsi se, ettei Trisin ja Alin suhdetta kuvattu ollenkaan, joka teki Alin "hyökkäyksestä" ja itsemurhasta vain erittäin hämmentäviä katsojille, jotka eivät ole lukeneet kirjaa. Olisin muutenkin tahtonut nähdä lisää Alia.

Lisäksi olisin halunnut nähdä elokuvassa kohdan, jossa Peter puukottaa (onko oikea sana?xd) Edwardin silmät, ja tämä luovuttaa. Tällä oltaisiin saatu lisää vaarallisuuden tuntua Peterin hahmoon. Nyt se jäi vain tavallisen koulukiusaajan tasolle.

Myös vierailupäivä oli otettu elokuvasta pois, joka oli toisaalta hyvä, sillä se voisi antaa katsojalle kuvan, että: "Hei eihän se perheen jättäminen niin paha juttu oo, jos ne kerran saa vierailla toistensa luona." , mutta tämän sijasta annettii kuva, että jos halusi tavata, se oli tehtävä salassa. Samalla kuva "Faction over blood" vahvistui.
Maailmanpyöräkohtaus oli leikattu lyhyeksi! Se oli ehkä tärkeimpiä kohtauksia Trisin ja Fourin suhteen kannalta. Olen toki kiitollinen, että se elokuvaan päätyi, mutta odotin koko kohtausta, enkä vain pätkää siitä.

Mikä myös jäi häiritsemään, oli se, ettei elokuvassa kunnolla kerrottu miksi Fouria kutsutaan tällä nimellä. Toki he kävivät Trisin kanssa läpi Fourin Fearlandscapen (en muista suomeksi. Pelkovyöhyke ehkä?) , jonka jälkeen Tris mainitsi neljä pelkoa, mutta sen kummemmin sitä ei selitelty.  Lisäksi, miksi Fourin nimi piti vielä mennä suomentamaan?! Kamalin idea ikinä! (hyi suomentajat hyi!)

Trisin fearlandscape oli myös lyhennetty ja itseäni jäi erityisesti häiritsemään elokuvan versio pelosta, jossa Four oli. Itselle tuli tästä mieleen enemmän pelko raiskauksesta, kuin sitä, että pelkää intiimiä kontaktia rakastamansa henkilön kanssa. Olisin ehdottomasti kaivannut siihen sitä leikittelevää sävyä ja tiettyä repliikkiä kirjasta: "I'm not going to sleep with you in a hallucination. Okay?". Nyt kohtaus tuntui turhan jännittyneeltä ja pakotetulta.

Kirja siis ehdottomasti voittaa leffan, mutta sehän on homman nimi oikeastaan kaikissa tapauksissa. Laitelkaapas alas kommenttia mitä tykkäsitte leffasta ja oliko vielä jotain, mitä jäitte leffassa kaipaamaan tai heräsikö jotain kysymyksiä.

-Tuuli